Monesti tullut mietittyä että pitäisi tämäkin kirja lukea, nyt se sitten tarttui kotona hyllystä kouraan. Odotin enemmän bändihistoriikkia ja kiertue-elämän kuvauksia, mutta kirja kertoikin Nancy Spungenin traagisen tarinan hänen äitinsä Deborahin (kirjan kirjoittaja) näkökulmasta. Sex Pistolsia ja sen edesottamuksia ei juurikaan käsitellä joten jos bändikirjaa tai -historiikkia tahtoopi niin ei kannata vaivautua.
Kirja etenee kronologisesti alkaen Deborahin nuoruudesta ja siitä kun hän tapaa miehensä Frankin ja tulee raskaaksi. Raskaudesta asti Nancy on vaikea lapsi, tulee itsellekin ihan ahdistunut olo kun tarina etenee ja Deborah kertoo kun mikään ei auta. Lastenkasvatus ja psykologia ovat olleet 60-luvun Amerikassa melko yksioikoista touhua, jos ei sovi muottiin tai on enemmän ongelmia niin laitoshoito on ollut melko lailla ainoa vaihtoehto. Ja jos vanhemmat eivät suostu laittamaan lasta täysin suljettuun laitokseen niin keinot ovat olleet vähissä. Monessa kohtaa tuli mietittyä että miten Deborah ja Frank jaksoivat yrittää ja toivoa, epäilen että itsellä olisi loppunut tahto kesken. Kyseessä ei siis ollut mikään teini-iän perusongelmainen nuori vaan alusta asti aggressiivinen ja narsistinen persoona joka käytti ihmisiä tylysti hyväksi, välillä ilman selkeää päämäärääkin, suomeksi sanottuna siis ihan vittuillakseen. Itsensä ja muiden vahingoittaminen olivat osa elämää jo varsin nuoresta, muistaakseni ihan ala-asteen ensimmäisistä vuosista asti.
12-15 vuotiaana Nancy asuu enimmäkseen laitoksissa, vaihtelevalla menestyksellä. Huumeet ja alkoholi ovat tulleet elämään 11-12 vuoden iässä, Nancya oli lääkitty aivan lapsesta asti erilaisilla mieliala ja -hermolääkkeillä, en hetkeäkään epäile etteikö nuoruudesta alkanut pillereiden popsiminen ja lääkintä altistaisi huumeille ja muille kemiallisille ongelmanratkaisijoille., heroiini löytyy sitten hieman myöhemmin 15-vuotiaana. Päihteiden käyttöä rahoittaakseen tyttö varastelee ja myy itseään surutta eikä persoonallisuudestaan / -häiriöistään johtuen edes sitä kadu, se vain on luonnollinen osa hänen elämäänsä eikä siinä ole mitään hävettävää tai katumista. Nancyn perhetaustahan on keskiluokkainen juutalainen perhe, pienestä kaupungista Philadelphian lähistöltä, ei mikään siis mikään suuren kaupungin lapsi.
Omillaan Nancy asuu 16-vuotiaasta asti, välillä pudoten pohjalle ja palaten taas kotiansa vanhempien luo. Hetkittäin elämä näyttääkin onnistuvan ja huumeet eivät ole kuvioissa, mutta tyttö palaa niihin aina uudestaan. 18-vuotiaana Nancy lähtee lomalle Eurooppaan ja jää sillä reissua pidemmäksi aikaa Lontooseen jossa tapaa Sex Pistolsin basistin Sid Viciouksen ja nuoret rakastuvat. Sid oli Nancya muutaman vuoden vanhempi, menestyksen makuun päässyt nuori punkkari joka kuvitteli itsestään liikoja ja odotteli maailman valloitusta. Ura Sex Pistolsissa jäi lyhyeksi ja nuori pari muutti New Yorkiin tavoitteena saada Sidin sooloura käyntiin. Elämä amerikassa oli lähinnä heroiinia ja rahapulaa Nancyn kuolemaan asti, alle vuosi siitä kun he olivat saapuneet maahan. Nancy kuoli puukonpistoon vatsassa, Sid oli pääepäilty mutta hän ehti kuolla ennen oikeudenkäynnin päätöstä. Itse Sid ei tapahtuneesta mitään muistanut mutta vakuutteli rakkauttaan ja syyttömyyttä heroiinin yliannostuksesta johtuneeseen kuolemaansa saakka. Yleisesti epäillään ihan tarkoituksella otettua yliannostusta, Sid oli Nancy kuoleman johdosta rikki.
Mutta joo, kronologisesti vaikeaa asiaa käsittelevä kirja ei ole niinkään mullistava tai jännittävä kuin odotin, ahdistava kylläkin. Nyt vauvaikäisen tytön vanhempana löysin itseni monta kertaa pohtimasta että mitä tuossa olisi itse tehnyt, ehkä nyttemmin ollaan viisaampia persoonallisuushäiriöiden ja niiden hoitojen kanssa. Tai ainakin on enempi lääkkeitä mitä pumpata jos muu ei auta. Ja mitä Sex Pistolsiin tulee, Deborah haukkuu heitä saamattomiksi ja surkeiksi läpi kirjan, omaan makuun heillä on ihan mukiinmeneviä rallejakin. Varsinkin kun ottaa huomioon heidän syntytarinansa, eivätkös he semmoinen punk-tuote olleet eivätkä niinkään ”oikea” bändi. Aikansa Backstreet Boys. Mutta pitää kai ihan asiasta tehden etsiä heidän tarina ja historiikki luettavaksi, koetan palata aiheeseen. Tuosta https://www.youtube.com/watch?v=gq3Q8uFJMRs voi kuunnella livekeikan vuodelta -78, ihan reipasta menoa.
En tiiä suosittelisinko tätä kirjaa luettavaksi kenellekään, ehkä jollekin teinille jolla ahdistaa, toisaalta voisi saada sitten vaikutteita. Nyt kun mietin niin monella tytöllä oli yläaste- / lukioiässä tämä kirja hyllyssä, varmaan jäänyt mieleen kirkkaankeltaisten kansiensa vuoksi. Jos joku nainen on tämän lukenut niin kerro ihmeessä mitä tästä tuumit, itsellä tuo tarttumapinta oli sinänsä vähissä kun en ole teinityttönä tahi äitinä vielä ollut.