Vähemmän on tullut luettua poliittista ja yhteiskunnallista kirjallisuutta, mutta nyt jostain syystä tuli varattua ja lainattua Heikki Pursiaisen (on vuonna 1974 syntynyt suomalainen ekonomisti. Hän on työskennellyt toukokuusta 2015 Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtajana, t: wikipedia) Paska Suomi –teos. Kirja pureutuu lähinnä suomalaisen politiikan ja byrokratian koukeroihin, syihin ja vaikutuksiin.
Ensimmäisissä kappaleissa haukutaan kaikki puolueet, melko osuvastikin omasta mielestäni, muutamia pointteja nousi esille joita en ole itse kauheasti pohtinutkaan. Esimerkiksi tämä Keskustan aluepolitiikka on ollut mielestäni osittain viksuakin toimintaa, nyt kun hieman sitä mietin ja eri näkökulmasta niin en oikein enää tiedä. Ehkä se tekohengitys olisi aika lopettaa ja katsoa miten ihmiset ja palvelut asettuvat. Jokaisella puolueella on omat ongelmansa mutta kaikkia vaivaa sama hajuttomuus ja mauttomuus, tarvittaisiin kuulemma oikeaa vasemmistoa ja vasenta kunnon oikeistoa. Ja näin kai se tieten onkin, tuo nykyinen politiikka tahtoo nyt vain olla oman tai sidosryhmien edun tavoittelua. Tai ainakin estää ettei muillekaan tule mitään.
Erinäisiin tukijärjestelmiin pureudutaan myös, kantava ajatus on niiden karsiminen tai ainakin järkiperäistäminen. Nykyinen byrokratia-viidakkohan on aivan valtaisa ja kuten Pursiainenkin toteaa, keskittyy lähinnä kierrättämään veroja keskiluokalle valtion kautta. Maataloustuetkin saavat ison osan purnausta, ihan aiheestakin.
Yksi ajatus mitä en ole itsekään sen kummemmin ajatellut liittyy käsitteeseen ”eriarvoistuminen” jota nykyään viljellään vähän joka puolella. Ihan järkeen käyvästi Pursiainen purkaa tätä käsitettä ja koettaa saada esiin ajatustaan siitä että se ei välttämättä ole huono asia. Tuloerojen kasvu liittyy olennaisesti tähän, voisi vaikka tiivistää tuumaukseen että jos 1000€ tienaava ja 100000€ tienaava saavat kumpikin 5% korotukset tuloihinsa niin kyllähän siinä ero kasvaa vaikka kummallakin on enemmän rahaa käytössä.
Yksi ajatuksia herättävistä aiheista oli valtion omistussuhteet yrityksissä. Itse olen näitä kannattanut melko lailla kaikessa, tuuminut että parempi kun ne ovat oman maan hallussa yksityisten sijaan, esimerkiksi rautatiet ja sähköverkot. Mutta Pursiainen nostaa esille hyviä huomiota ja ajatuksia, kyllähän yritys joka käsittelee omaa rahaa on sen kanssa huolellisempi ja tehokkaampi kuin virkamiehet ja poliitikot jotka pyörittelevät muiden rahoja, usein vain muutaman vuoden tähtäimellä. Yritykset muodostavat kilpailua jonka tavoitteena on maksimoida omat tuotot, tämän pitäisi näkyä asiakkaan päähän parempina palveluina ja edullisempina hintoina, jos kilpailua siis on. Mutta en sitten tiedä, hankalia asioita ovat. Mutta onhan se tosi että emme me valtion monopolia mihinkään rahapeleihin tarvitse, varsinkaan jos sen tuotot jaetaan poliittisilla päätöksillä ja hyvä veli -verkostoilla. En koko maata yksityistäisi, mutta irrottaisin kyllä jotakin ja vähentäisin valtion ohjausta ja omistusta.
Tässä hajanaisesti paskoja asioita Suomesta: AY-liikkeet, puolueet, lehmänkaupat, yleinen mielenkiinnottomuus yhteiskuntaan, tukiviidakko, tarpeettomat tulonsiirrot, höpöhöpö-tutkimuset ja ja tulokset joita vähän väliä keltaiseen lehdistöön kaivetaan ”SUOMI ON MAAILMAN X PARAS” joilla sitten pönkitetään omia virheellisiä mielikuvia, asiantuntijat (joiksi kelpaa kuka vain jonka mielipide tukee omaa asiaa. Nämä nyt vain mitä äkkiä juolahti mutten sen enempää ala tässä aukomaan. Muutama juttu olisi pitänyt tarkastaa kirjastakin mutta ehdin jo palauttaa sen.
Lopussa Pursiainen muistuttaa että vaikka Suomessa on todella moni asia hoidettu paskasti, niin olemme silti ihan ok paikka, mutta voisi mennä paremminkin ja periaatteessa helpoin keinoin. Välillä lukiessa tulee tosin olo että valittamisen aiheita kyllä löytyy mutta korjauskeinoja ei niinkään, toki on kohtuutonta vaatia ratkaisuja yhdeltä mieheltä, ainahan se on helpompi huomata viat kuin korjata ne. Suosittelen lukemaan jos aihe vähääkään kiinnostaa tai on joskus pohtinut että missä täällä mennään ja miksi.