Kotoa hyllystä tämän nappasin, vaimon matkassa tuli taloon kuten myös paljon muita. Jännästi löytyy kaikkea mihin en varmaan kirjaston kautta tarttuisi, pitää joskus jonkunlainen koonti tehdä yllätyslöydöistäkin. Mutta nyt tästä Steinbeckin tuotoksesta johon on nidottu sekä ”Hyvien ihmisten juhla” että myöhemmin ilmestynyt ”Torstai on toivoa täynnä”, ovat kuitenkin samassa ympäristössä niin ihan loogisesti samoissa kansissa.
Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuoliskolle Yhdysvaltoihin ja kertovat pienen kaupungin ihmisten touhuista ja kohtaloista, ei mitään hirmuista draamaa tai muuta, mutta varsin sujuvaa menoa. Hahmoja on paljon ja silti tuntuu että jokaisesta saa jotakin irti, toki muutama nousee tarinassa enemmän esille ja heidän ympärillä nämä muut sitten hyörivät.
Mack on joutilaiden miesten porukan johtohenkilö, mieleen tuli väkisilläkin George Clooney elokuvasta ”O Brother, Where Art Thou?” (suom. Voi veljet, missä lienet?), semmoinen hyväntahtoinen puliveivari jolla nyt kaikki tahtoo enempi tai vähempi mennä pieleen. Tästä menin aasinsillalla ”Of Mice and Men” -elokuvaan (suom. Hiiriä ja Ihmisiä), muistelin että Clooney olisi siinäkin tehnyt samankaltaisen roolin, tässä tarkastaessa huomasin että se olikin John Malkovich, paitsi että meni vieläkin hahmot väärin ja oikeasti tarkoitin Gary Siniseä (mm. Ltn. Dan Forrest Gumpista) joka oli vielä ohjannutkin kyseisen elokuvan, hieno mies ja hieno elokuva. En tiedä oliko tämä jäänyt jostain alitajuntaan vai osasinko päässäni vain assosioida, mutta Steinbeck on kirjoittanut juurikin ”Of Mice and Men” -novellin josta elokuva on tehty. Tiedä häntä, pitää kuiten nyt tuo kirjakin lueskella ja koettaa palata katsomaan elokuvakin kun joutaa.
En ole vielä varma millä rakenteella näitä arvosteluja kirjoittelisin, ehkä päädynkin kutsumaan niitä kirjakokemuksiksi joissa sitten pohdin niitä ja näitä siinä sivussa, täten vältän liiat pohdiskelut ja saan jotakin aikaankin. Tai sitten en, jännä nähdä mihin päädytään.
En muista hahmoista nyt ala enempiä purkamaan, kirja pyörii muutenkin enemmän heidän kertomien pohdintojen ja tarinoiden ympärillä kuin suoraan hahmoissa ja heidän tekemisissään. Tarinan kylkeen on ujutettu myös mielenkiintoisia ja viihdyttäviä pätkiä kuvitteellisesta historiasta ja erinäisistä tapahtumista, höystettynä sopivalla määrällä huumoriakin sekä ihmisen elon omituisuuksia ja vikoja.
Tuli jotenki todella typerä olo tuon edellisen kappaleen jälkeen, tämä ”arvostelu ja purku” -puoleni vaatii hieman harjoittelua, meinasin jo pyyhkiä tuonkin nolouksissani poies mutta jätetään nyt vähän lihaa luiden ympärille, näyttää paremmalta jos vain vilkaisee.
Itselleni upposi paremmin ensimmäinen teos, johtuu oletettavasti tarinoista eikä niinkään tyylistä tai muista. Toisessa osassa pyörittiin enempi parisuhde-asioissa ja kaupungissa sijaitsevassa porttolassa ja sen asukkaissa, ei tämäkään huono ollut mutta ei samalla tavalla imaissut. Jouhevasti kyllä kuljettiin kohti loppua, ratkaisu oli odotettu mutta ei mitenkään itsestäänselvällä ja ikävällä tavalla.
Jos tulee vastaan niin kannattaa tutustua, ihan ymmärrettävistä syistä Steinbeckiä pitävät pätevänä miehenä, kirjallisuuden Nobelinkin saanut jonain vuonna. En nyt sen kummemmin tiedä minkä tyyppiselle lukijalle tätä suosittelisin, itse aion tutustua Steinbeckiin reilumminkin, ainakin tuo ”Hiiriä ja Ihmisiä” sekä ”Eedenistä Itään” pitää lainailla. ”Eedenistä Itään” on näemmä tehty myös elokuva, pääosassa James Dean. Huomenna kirjastoon, koetin tänäänkin mutta aukaisevat ma-ke vasta klo.12:00, ihme touhua. To-pe jo klo.10:00, olisi tosin ollut sekin liian aikainen. Johonkin tästä pitäisi valittaa, ja valitankin!